Puheenjohtaja sukuseuramme alussa
Haluatte kai tietää jotakin minustakin, sukukirjan tekijästä Hely Lenni-Taattolasta, josta lähes automaattisesti tuli Sukuseura Ketola & Komerolle ensimmäinen esimies, vuosiksi 2000-2002.
Nykyään olen hallituksen varajäsen, ja se sopii minulle, sillä tunnen paljon sukulaisiamme ja monet tuntevat minut.
Asun kesät Heinoossa mieheni Eskon kanssa. Täällä on vanha rakas kotimme Lammentaanlahden rannalla vastapäätä Pirunvuorta. Yritän huolehtia puutarhastamme, vaikka joskus pitääkin ottaa kesärenki avuksi. Puutarha on minulle kaikki kaikessa, ja voin istua valkoisessa pihakeinussa tuntitolkulla vain katsellen ympärilleni.
Syksystä kevääseen asumme Vammalan keskustassa Santalahdenkadulla, johon myös olen jo kiintynyt. Siitä on lyhyt matka moneen paikkaan, esimerkiksi lukiolle, jossa päivittäin käyn ranskan tunneilla nuorten lukiolaisten ryhmässä. Vaikka tänä keväänä olin riemuylioppilas, kun valkolakin saamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta, olen nyt kuitenkin abi ja aion kirjoittaa ranskan ensi keväänä.
Kun tietokoneita alkoi 80-luvulla tulla kouluihin, olin 1986-90 koulu/opetushallituksen ryhmässä kehittämässä tietokoneavusteista opetusta ja sain itsekin pedagogisen uudelleenkoulutuksen.
Pyörittyäni sitten tietokoneen kanssa parikymmentä vuotta, tutkittuani sukujani, kirjoitettuani ja taitettuani kaksi sukukirjaa, luettuani kaunokirjallisuutta sen kuin silmäni riittivät, ommeltuani kymmenkunta tilkkutäkkiä jne. tarvitsin jonkun uuden haastavan harrastuksen. Se oli ranskan kielen opiskelu – osaahan tai opiskelee puolet lähiperheestäni ranskaa.
Olin valmistunut 1965 äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, FK /FM ja olin opettajana 37 vuotta, viimeksi Vammalan lukiossa, josta jäin eläkkeelle 2002. - Nyt tulee kysymys, kuinka vanha oikein olen! Täytin 70 viime maaliskuun 6. päivänä.
Lapseni ja viisi lastenlastani ovat maailmalla: Juho, asianajajana Helsingissä, Aino kääntäjänä ja reviisorina Luxemburgissa ja Jaakko Turussa Ylioppilasteatterin puheenjohtajana ja puuhamiehenä sekä yliopistolla opiskelemassa. Tapaamme varmimmin jouluna, hiihto- ja kesälomalla ja silloin kun haluan mennä heidän luokseen.
Sukuseura ja sukulaiset ovat minulle arvokas kestojuttu, ja toivon, että pidämme yhteyttä, vaikka en enää ole Seuran johdossa.
Nähdään ja kuullaan!
Heinoossa 8.8.2009
Ketolan Hilman tyttärentytär
Hely Lenni-Taattola